Meistä

Tanssitarvikeliike Footlight on perheyritys, jonka perustajat olemme minä (Taina Schorin-Keltto) ja mieheni (Jukka Keltto). Nykyisin toiminnassa ovat mukana myös lapsemme Enni ja Mika. Mika ei osallistu perusarkeemme vaan on keskittynyt enemmän teknisen puolen toimiin.

Vuonna 1992 maa oli edelleen syvässä lamassa. Minä olin jo kauan unelmoinut Capezio-tuotemerkin tuomisesta Suomeen. Itse tutustuin jo kauan merkin upeisiin tuotteisiin opiskellessani tanssia New Yorkissa. Kukaan ei tehnyt parempia steppikenkiä kuin Capezio. Tuolta New Yorkista löysin myös nimen yritykselleni Footlight (parrasvalot), tuo oli lempi levykauppani nimi ja kopion nimen surutta. Minä olin perustanut tanssikoulun vuonna 1984 palattuani takaisin kotimaahan ja toiminta kehittyi mukavasti tuolla saralla. Kesällä 1992 Jukkakin alkoi uskoa, että kyllä meidän pitää tarjota oppilaillemme ja kaikille maamme tanssijoille mahdollisuus upeisiin tanssitarvikkeisiin ja ymmärsipä agronomi myös, että hän voi myydä tossuja ja trikoita, siinä missä traktoreitakin.

Myynnin ja maahantuonnin ammattilaisena oli Jukka paras henkilö aloittamaan neuvottelut Capezion saamiseksi maahamme. Ei mennyt kuin muutama viikko ja ensimmäinen lähetys oli valmiina Seutulan (nykyinen Helsinki-Vantaan) lentokentällä odottamassa tullaajaa. Tuonkin Jukka hoiti ammattitaitoisesti ja ketterästi.

Ensin alkuun liikkeemme sijaitsi tanssikoulun yhteydessä Salomonkadulla, mutta jo keväällä havaitsimme että kyllä me tarvitsemme ihan oikean liikkeen tälle toiminnalle. Taas lähti päällikkö asialle ja kierroksen tuloksena löytyi mukava pieni liiketila Fredrikinkatu 25:stä. Nyt oli jo isännän aika luopua traktorinmyyjän hommista ja siirtyä kokonaan palvelemaan asiakkaita liikkeeseemme.

Äitini Ritva Schorin kävi arvioimassa tossumalleja ja kertomassa Jukalle miten asiakkaille tossuja sovitetaan. Minä opiskelin tuolloin Helsingin opettajainkoulutuslaitoksella Ratakadulla ja toimin osapäivämyyjänä, tanssikoulun rehtorina, steppiopettajana ja keikkatanssijattarena. Ei ihme, ettei perheen pää enää ehtinyt muille töihin kun lapsetkin piti jonkun hoitaa. Ja hyvin hoituivat niin lapset, tossut, kirjanpidot kuin keikkakuljetuksetkin. Asiakkaat pitivät Jukasta kovasti ja miksi eivät olisi pitäneet kun palvelu pelasi ja valikoimistamme löytyivät oikeat tuotteet kaikille tanssijoille.

Tultaessa 2000-luvulle olimme jo maan suurin tanssialan yritysrypäs. Minä päätin opintoni ja Jukka päätyi hakeutumaan takaisin traktoreiden pariin, mutta pysyi taustavoimanani joka käänteessä, kuten kunnon aviomiehen tuleekin.

Lapset olivat jo siinä iässä, että syntyi halu kesätöiden hankintaan joten Enni aloitti vuonna 2002 kesätyöntekijänä liikkeessämme. Tanssi oli jo Ennin vienyt mennessään ja lajeina olivat steppi, baletti ja showtanssi. Koulun jälkeen riennettiin liikkeeseen töihin, sitten tunneille ja joskus jopa keikoille. Se on sellaista tuo tanssijan ura. Fredrikinkadulla sijaitseva liike oli mukavan matkan päässä Norssista (Ratakadulla) koulua käyvän tytön työpaikaksi. Ja olihan siellä äiti helposti tavoitettavissa.

Usean vuoden ajan Enni kävi koulua ja teki töitä talvet ja pinkaisi sitten kesäksi New Yorkiin tanssimaan ja kouluttautumaan tanssitarvikkeiden erikoismyyjäksi. Vuonna 2010 Enni teki lopullisen päätöksen jatkaa äidin jalanjäljissä ja tuolloin päädyttiin etsimään toiminnallemme sopivammat isommat tilat. Tällä kertaa lähti Enni kiertämään katuja ja mieluinen paikka löytyikin Bulevardilta, ihan tanssikoulumme naapurista. Pyhäinpäivänä 2012 muutimme ja kuten aina, muuttoa oli tekemässä koko perhe. Poikamme Mika kun puusepäksi valmistuttuaan on hoitanut toimintamme kaikki omaan alaansa liittyvät tehtävät. Vuonna 2018 olikin aika meidän hyvästellä Bulevardin liikkeemme koko talon mentyä remonttiin ja löysimmekin uuden kotimme Yrjönkadulta.

Nyt on vakiintunut toimintamalli se, että Enni toimii liikkeemme myymäläpäällikkönä ja hoitaa tanssiryhmiämme ja minä vastaan tanssikoulumme toiminnasta.

Yrityksen kannalta on hienoa, että tulevaisuus on turvattu ja toiminta jatkuu tulevaisuudessa. Meidän perheemme tanssijat ovat tuostakin lisääntyneet, sillä Mikan poika Aleksi on aivan selvä steppari, sen verran vilkkaasti pistää poika lapikasta lattiaan kun musa soi. Ennin pojasta Casimirista voi hyvin tulla sukumme ensimmäinen miesbalettitanssija, sillä kaverin raajat ovat pitkät ja ulottuvuus loistava. Molemmilla näyttää olevan rytmi veressä ja siitäkös mummina olen ylpeä.

Schorinin ”tanssimafia” siis kasvaa ja kehittää uusia tuulia maamme tanssikartalle.

Tervetuloa katsomaan meitä!

Lahjakortti